Älä tue pentutehtailua!

Miksi rotukissa maksaa
Rotukissaharrastuksen suosio on tuonut mukanaan ikävän lieveilmiön, pentutehtailun. Torit, apulat ja muut myyntiforumit ovat tulvillaan ”mix” ja ”rekisteröimätön rotukissa” – ilmoituksia. Lehtien lööpit huutavat kauhutarinoita pentutehtailijoiden tuotoksista, sairaista ja kuolleista pennuista, ja kuinka asioista käydään oikeutta.

Pentutehtailu on vaarallista leikkiä kissojen terveydellä. Tehtailijat eivät ota selvää, eivätkä välitä kissojen taustoista, joita laittavat yhteen. Tärkeintä on saada mahdollisimman hyvä tuotto pennuista, joten pennut hoidetaan huonosti ja hyvin yleisesti myös luovutetaan aivan liian aikaisin. Kun vanhempien terveyttä ja yhteensopivuutta ei ole testattu, voi tuloksena olla mitä surullisimpia pentukohtaloita.

Vaikka kissa näyttäisi miltä, se ei ole rotukissa, jos sillä ei ole rekisterikirjaa. Kaikki pitkäkarvaiset kissat eivät ole norjalaisia metsäkissoja tai maine cooneja, eikä näitä rotuja ole todennäköisesti kissan taustoissakaan. Myös tavallisessa kotikissassa elää vahvana pitkäkarvageeni. Siinäkin tapauksessa, että molemmilla pennun vanhemmista olisi rekisterikirjat, mutta pennulla ei, pentu on ihan tavallinen kotikissa. Rotukissastatuksen voi saada vain ja ainoastaan rekisterikirjalla. Rekisterikirja ei myöskään ole mikä tahansa A4-lappunen vaan virallinen,leimallinen ja allekirjoitettu kirja, josta löytyy kissan tiedot ja sukutaulu.

rekisterikirja_uusi.jpg

(Kuva: Kissaliitto) 


”Rotukissanpennun” normaalia halvempaa hintaa selitellään usein sillä, että kasvattaja säästi rekisteröintikuluissa ja jätti rekisteröinnin pennunostajalle, jos tämä haluaa sen tehdä. FIFeen ja Suomen Kissaliittoon voi rekisteröidä kissan vain rekisteröity kasvattaja (joita pentutehtailijat eivät yleensä ole, tosin inhottava tosiasia on sekin, että myös epärehellisiä kasvattajanimen omistajia löytyy). Jos pentua ei ole kasvattajan toimesta rekisteröity, sitä ei voi enää rekisteriin saada (Kissaliiton kissarekisteri). Rekisterikirjoissa säästäminen on myös ontuva selitys sillä rekisterikirja maksaa 34 euroa/pentu (v 2017) (Kissaliiton rekisteröintisäännöt ja rekisteröintihinnat)

Oikealla, tunnollisella kasvattajalla on kasvattajanimi, kaikilla siitoskissoillaan on rekisterikirja, kissat on rodulle suositellulla tavalla terveystestattu ja testitulokset ovat julkisia tai vähintään pentujenostajien nähtävillä. Terveystestaaminen ei useinkaan tarkoita pelkkää FIV/FELV-testiä tai muutamaa geenitestiä, vaan vastuuntuntoinen kasvattaja teettää lisäksi nipun muitakin testejä, esim. sydän- ja munuaisultrat, lonkkien kuvaukset jne. Tunnollinen kasvattaja tekee jokaisen pentueensa harkiten, ja käyttää vain sallittuja ja järkeviä yhdistelmiä. Tavoitteena on rodun vieminen eteenpäin, ei pentujen tuottaminen. Tämä tarkoittaa määrätietoista, suunnitelmallista työtä, jossa ei säästetä aikaa, vaivaa eikä rahaa. Silloin kun toimitaan näillä periaatteilla, kasvatustyö on kasvattajalle intohimo, jota tehdään täydestä sydämestä. Pelkästään rahallisesti mitattuna tällainen harkittu kasvatustyö tuottaa tekijälleen hyvin suurella todennäköisyydellä tasaista tappiota, mutta kasvattajan työ palkitaankin ihan muilla arvoilla kuin rahassa.

Miksi rotukissa sitten maksaa? Asialleen omistautunut kissakasvattaja on tehnyt mittavia taloudellisia satsauksia jo ennen kuin ensimmäinenkään oma pentue näkee päivän valon. Ensin on harrastettu rotua, kuljettu näyttelyissä, opiskeltu itsenäisesti ja kasvattajakursseilla. Viimein on päästy vaiheeseen, jossa hankitaan oman kissalan kantaemot ja –isät. Siitoskissojen terveystestaaminen on aihe, jota ei voi liikaa korostaa. Täysi terveystestisetti riittävän pitkälle erikoistuneella spesialistilla maksaa useita satoja euroja kissaa kohti, eikä testaaminen ole edes kertaluonteinen tapahtuma, vaan esimerkiksi sydänultra pitäisi uusia useampaan kertaan kissan elämän aikana.

Lemmikkien, siitoskissojen ja kasvattien kanssa on tärkeä käydä näyttelyissä, koska se on oikeastaan ainoa paikka, jossa kissoistaan saa palautetta. Näyttelymenestys ei luonnollisesti ole ainoa mittari oikein tehdystä työstä, mutta tärkeä mittari sekin on. Jos kasvattaja ei näyttelytä kissojaan ollenkaan, asioita ei tehdä ihan oikein. Siitoskissoille olisi syytä kerätä niitä korkeimpiakin titteleitä, koska se kertoo jotain niin kissan laadusta kuin luonteestakin. Tämä tarkoittaa sitä, että sertejä on kerättävä ulkomaita myöten. Näyttelyttäminen on kallista lystiä ihan kotimaassakin. Kaksipäiväiseen viikonloppuun matkakuluineen, hotelliyöpymisineen ja näyttelymaksuineen ja mahdollisine palkattomine vapaapäivineen hurahtaa helposti yhden etelänmatkan verran rahaa.

Kissojen peruselinkulut, ruoka, vitamiinit, rokotukset, tarvikkeet, hiekat, eläinlääkärikulut ja vakuutukset tekevät melkoisen loven kasvattajan lompakkoon nekin. Naaras ja kolli eivät ehkä asu saman katon alla, vaikka kasvattajan omia olisivatkin. Vähintään matkakuluja siis tulee. Usein kollia lainataan toiselta kasvattajalta, ja silloin on varauduttava maksamaan astutusmaksut (100 euron molemmin puolin per pentu).

Pennut asuvat kasvattajan luona vähintään 12-viikkoiseksi, rokotusohjelmasta riippuen yleisimmin 14- 15-viikkoisiksi. Emokissan tiineyden aikana menee hämmästyttävä määrä ruokaa. Tunnollinen kasvattaja satsaa kissojensa ruokintaan ja laadukas, lihapitoinen ruoka, ei sekään ole halpaa.

Pentue nostaa kasvattajan menopuolelle aina hurjan piikin. Pennut lisäävät ruuan, vitamiinien, hiekan, siivous- ja pesuaineiden kulutusta uskomattoman paljon. Pennut madotetaan, rokotetaan ja mikrosirutetaan. Jokainen ruokakauppa- ja eläinlääkärireissu on tyyris, varsinkin jos pentuja on useampi kuin yksi-kaksi. Tiineydessä ja pentujen kanssa voi sattua melkein mitä vain, synnytys ei ehkä sujukaan kuten pitäisi ja päädytään keisarinleikkaukseen, pentujen kasvaessa joku voi raisuissa leikeissä loukata jalkansa, toinen silmänsä, koko pentue voi saada vatsataudin jne. Myös emo voi sairastua, samaiseen vatsapöpöön, nisätulehdukseen, mihin vain. Tämä tietää automaattisesti lisää kuluja, koska apua haetaan lääkäristä luonnollisesti viivyttelemättä.

Yleisestä hintaluokasta selvästi alaspäin poikkeava hinta tarkoittaa rekisteröidylläkin kasvattajalla sitä, että jossain kohtaa on oikaistu. Useita satoja maksava mix- tai rekisteröimätön ”rotukissa” on kotikissa, jolloin näin kovaa hintaa ei voi mitenkään perustella. Kotikissat ovat ihania olentoja, ja lemmikkeinä varmasti yhtä rakkaita kuin rotukissatkin, mutta ne pitää myös myydä sellaisina. On kotikissan arvoa alentavaa, että siitä pitää yrittää huijaamalla tehdä jotain, mitä se ei ole. Tosiasia kuitenkin on myös se, että kukaan tuskin maksaisi kotikissasta 500 tai 700 euroa.

Ostamalla ”halvemman rotukissan” ja säästämällä muutaman satasen oikeaan rekisteröityyn rotukissaan verrattuna, pidät pentutehtaat pyörimässä ja romutat oikeiden, vastuuntuntoisten kasvattajien pitkäjänteistä työtä. Kannattaa muistaa, että pelastamalla yhden suloisen pentutehtailijan tuotoksen –tekee vain tilaa seuraavalle. Niin kauan, kuin on kysyntää, on tarjontaa eivätkä pentutehtailuun liittyvät surulliset tarinat lopu.

Ethän siis tue pentutehtailua!

Alkuperäinen teksti, referointilähde: Suomen Maine Coon –kissat ry, teksti "Älä tue pentutehtailua"